Näitäkin livenä

Edelliseen postaukseen lisäys.
Näitäkin pääset näkemään ihan vierestä, jos tapanasi on käydä Kirkkonummella kirjastossa :)

Ja identtinen kirjapari, hyvien ystävysten tilauksesta:

Näyttely! (tai ainakin melkein)

Kirjasto on ystäväni. Myös Facebookissa. Ja ystävillä on monesti tapana yllättää. Näin kävi nytkin. Huomasin eräänä päivänä ilmoituksen, että täällä pääkirjastossamme Kirkkonummella on ketä tahansa varten lasivitriini, johon voi neljäksi viikoksi kerrallaan pystyttää oman näyttelyn. Soitin heti ja varasin.
Joten siellä ne nyt ovat.
Kierrekansikirjat ja mazebookit. Lasihyllyille aseteltuna.

Tässäpä esimerkkejä:

Söpöjä eläimiä. Tämä kansien paperi sai minut sulamaan oitis, kun sen Amalian hyllystä löysin <3

Retrovärejä intilalaistyyppisin kuvioin.

Oma kestosuosikkini on aina kaikki tekstit. Ja varsinkin koholeimattuna. Tämä leimasin taisi olla joku erä-löytö Sinellistä monta vuotta sitten. Ei tainnut vakiovalikoimaan kuulua.

Väriä elämään! Tämä voisi hyvin olla joku kevätprojektin muistikirja. Tai talviloman mietekirja.

Hempeämpiä värejä. Hyllyistäni löytyi yllättävä määrä skräppikartonkeja, jotka ovat täynnä kaikenlaisia tekstinpätkiä. Tuntuvat olevan monikäyttöisiä, niitä lisää!!

*   *   *   *   *

Joku aika sitten laitoin kuvia päällystämistäni iPhone-laatikoista. Jäljellejääneestä tapetista kietaisin myös uuden vaatteen pringles-purkille:

Näitä ainakin aion tehdä lisää. Tosi vähällä vaivalla vaikka kuin monia uusia ilmeitä! Nopea tehdä lahjaksi tai tuliaiseksi. Nauha on Sinellistä, ja tapetti on kiinnitetty voimateipillä, joka myös Sinellistä.

auringon voima

Valo on elämä, onnellisuus ja riemu.
Tässä jälleen kerran ihanan kevättalvisen auringontäyteisen metsäretken tunnelmia:

Kaatunut kiipeilijä, kaatuneen puunrungon päällä.

Koirien ystävyyttä ja riemua.

(kevät saisi kuitenkin jo tulla. lunta on ollut jo ihan tarpeeksi kauan.)

pieniä rasioita

Hypistelin taas tapentinpalojani eräänä päivänä, ja päätin päällystellä pieniä laatikoita isojen sijaan. Sain joskus lahjoituksena useammankin iPhonen pakkauksen. Ne on ihanan täydellisiä; tukevia, sileitä pinnaltaan, ja sisusta on ihan valmis sellaisenaan.

Vaativat vain mahdollisimman söpöä tapettia!

Useimmat rullistani on liian isokuvioisia, hankittu isoja säilytysratkaisuja ajatellen. Mutta muutama sopiva onneksi aina löytyy.

Ensimmäinen oli ruusukuvioinen (lämmin kiitos tapetinpalan lahjoittajalle):

Ensin tapetin mittaus ja leikkaus.

Kiinnittämisen tein näin pieneen ihan voimateipillä. Helpointa.

Reunoja en taittanut laatikonreunan sisäpuolelle, vaan tulivat laatikon alareunan kanssa tasan.

Alareunaan koristenauha, ja valmista!

Toinen rasia valmistui nopsaan samalla innostuksella, siitä tuli yllättäen hyvin erityylinen:

En enää muista lainkaan, mistä puuvillaisen tekstinauhan olen hankkinut, mutta se on ollut aivan erinomaisen pätevä! Sitä on onneksi vielä jäljellä aika paljon...

Alareunan satiininauha ja silmukkanauha ihan Sinellin perusvalikoimaa. Kaksipuoliteippi jäi vähän hassusti näkymään silmukkanauhan takaa, mutten malttanut jättää rasiaa kesken, vaikkei kapeampaa teippiä ollut juuri sillä hetkellä.

tilaustyöt on erilaisia

Päivä on taas mitä kaunein, aikaisesta aamusta saakka. Kävelin puolitoista tuntia koiran kanssa ja nautin kirkkaudesta. Illallakin tuli käveltyä melkein saman verran, mutta hämärissä ja määränpäänä oli eläinlääkäri. Harmi, ettei kaikista tilanteista voi ja ehdi ottaa kuvia, ja kaikesta vaikka skräpätä albumeja. Olis tullut aika hauska ja vauhdikas leiskasarja... Koira on vielä niin "vauva" isosta koostaan huolimatta, että tohotus on erikoistilanteissa ihan maksimissaan.

Nyt kahvia juodessani siirtelin kameralta kuvia koneelle ja muistin, että olenhan tehnyt viime aikoina muutakin kuin pikkukirjoja. Sain pyynnön tehdä muistikirjan, johon voisi kirjoittaa unia.

Tilaustyöt on parhaita! Uniikit, yksittäiset sellaiset. Siinä on kyllä henkimaailma mukana, kun alkaa värejä ja kuvioita yhdistellä. Täysin mututuntuman ja vaiston varassa olen vieraille ihmisille tehnyt vaikka kuin monia juttuja, ja aina on tuntunut osuvan hyvin (helpotuksen huokaus). Jostain se tieto vaan tulee, mitä mihinkäkin kaivataan, vaikkei mitään ihmeellisiä ohjeita saiskaan.

Tähänkin työhön heittäydyin riemulla, ja luopuminen oli taas vaikeaa....

Kirjanmerkki syntyi "samaan sarjaan", perhosvaikutteilla myös.

Toivon vastaanottajalle paljon mielenkiintoisia unia kirjoitettavaksi :)

(kaikki tarvikkeet jälleen Sinellin, paperit jo monta vuotta sitten ostettuja)

aurinkolaseille käyttöä

Pakkaset ne ei vaan hellitä. Koira pitää huolen siitä, että ulkoiltua tulee, oli sitten vähän tai paljon asteita. Onneksi aurinko on näyttäytynyt viimeaikoina jo enemmän ja se jopa päiväsaikaan lämmittää ihanasti. Musta takki on ehdottoman kätevä keksintö, jos haluaa täysillä nauttia kaikesta liikenevästä paisteesta :)

Jos joinakin päivinä ei jaksa ulkoilla kuin rimaa hipoen minimimäärän, on aurinko silti silloinkin ihana ja tarpeellinen. Voi istua hiljaisessa olkkarissa (lasten ollessa koulussa), katsella ilmassa leijailevaa pölyä ja ikkunoiden välissä lojuvia, talviauringon haalistamia kärpäsiä. Ja lukea.

Kaikkein kaikkein hienointa kuitenkin on ne aikaiset aamut, kun pirteässä kevätaurinko-pakkasessa pyrähtää työhuoneelle ja ammentaa valon voimasta luovuutta monta tuntia.
Tämän talven valovoimaisia pikkukirjasia tässä:

Tämän kirjasen kaikki tarvikkeet teippejä ja kierteitä myöten on hankittu Sinellista. Paperit ovat sen verran kauan sitten ostettuja, että niitä tuskin on enää. Olenkin yrittänyt nyt käyttää kaikkiruokaisesti kaikkia mahdollisia papereitani, niitä kun on vuosien mittaan kertynyt ihan suunnaton määrä. Eikä vaan kehtaa ostaa lisää, kun on jo niin paljon. Ja se taas on kovin  surullinen tilanne, kun ei edes uskalla missään selailla papereita, tulis ostettua ihan hallitsemattomasti kuitenkin :)


Pari Enkku-aiheista mazebookia: (lempparileimasimella embossaten)

Näiden paperit on muistaakseni Papermanian englanti-aiheisesta lehtiöstä, Sinellistä myös.


Sitten tein eskari-ikäiselleni "luonnoslehtiön". Sisäpapereiden pitää olla sen verran vahvoja, että herra pystyy kuulakärkikynällä piirtelemään taistelevia tikku-ukkojaan.

Kansi on päällystetty tapetilla, joka on ihan samantuntuista kuin muovinen lattiamatto ;)
Tapetteja haalin aina silloin tällöin näytepätkiä jostain rautakaupoista, tai ostelen poistuvia rullia superalehinnoin. Tähän kirjaan pitäisi vielä kuulema saada kansikuvat, jotka olis Skylanders-aiheiset. (pitääkö alkaa piirtämään?!)

Kansien sisäpuolet ja kirjanmerkki on halloween-aiheinen, sopivasti enkunkielisiä aihesanoja vilisevä, poika kun on hirvittävän innokas oppimaan englantia tällä hetkellä.


Joskus heikkoina hetkinä ajattelen, että poljenko jotenkin paikoillani, kun aina vaan päädyn tekemään kirjoja. Mutta joku siinä vaan on, maaginen magneetti. Kun se vaan vie mennessään, joka kerta yhtä voimalla.

luen, en lue, luen...

Elämässäni on ollut vain kaksi kautta, jolloin en ole lähes jokapäiväisesti lukenut. Ja molemmat ovat olleet viimeisen vuoden sisään osuneita. Huolestuttavaa?
Aina silloin, kun lukeminen ei maistu, tiedän, että jotain on vialla. Koska eihän mikään -mikään- voi olla parempaa kuin lukeminen.

Mutta viimeisimmän pariviikkoisen tauon jälkeen olenkin sitten ottanut kunnon spurtin kirjojen kanssa. Suorastaan urheillut siis!

Ennen joulua lukemani Norwegian wood jäi niin paljon mielen laitamille pyörimään, että luin nyt myös Haruki Murakamin Kafka rannalla. Pidin siitä jopa enemmän. Kirjaa voisi kuvailla kolmella adjektiivilla: hyväksyvä, lempeä, intuitiivinen. Ihan totutun arkitodellisuuden rajoissa tarina ei pysy, mutta tavallaan kaiken siinä tapahtuvan koin jollain kummalla tavalla loogiseksi. Vaikka hyvin kummia polkuja päähenkilöt kulkivat. Haikeus ja suorasanaisuus, lempeä ytimekkyys on Murakamin parhainta antia. Dialogit ovat nautinnollisia.

Lukupiirikirjana luin Jose Luis Peixoton Tyhjä taivas. Näin keskellä valkeaa pakkasaikaa se olikin hämmentävä kontrasti. Kirja täynnä paahdetta, pölyä ja aringonhaalistamia kohtaloita. Tätä kirjaa en suosittele luettavaksi lasten juostessa kiljuen sokerihumalassa ympärillä. Tähän täytyy saada keskittyä hiljaisuudessa, jotta  pääsee kunnolla antautumaan. Tyhjän taivaan sävy on kaunis, tyyni ja epätoivoinen. Korostan kauneutta. Merkillisen hypnoottinen kokemus, lauseiden ja sanojen toisto.

Auringonpaahteen jälkeen teki mieli haukata välipala. Käsiin osui Tess Gerritsenin Hiljainen tyttö. Gerritseniä olen paljon lukenut aiemminkin, tarinat on mielenkiintoisia, vaikka kirjoitustyylissä jotain teinimäisen alleviivaavaa ja naivistista onkin. Kirjat ovat nopeita lukea ja juoni vie samantien mennessään. Päähenkilöt ovat kuolinsyytutkija, jolle faktat ovat kaikki kaikessa, ja rikosetsivä, joka painiskelee huonohkon itsetunnon kanssa. Pieni osa tarinaa käsittelee päähenkilöiden yksityiselämää, joka kirja kirjalta etenee, mutta kirjat voi aivan hyvin lukea myös sattumanvaraisessa järjestyksessä, ei haittaa.
Tämän haukkasinkin vuorokaudessa.

Nyt on alkutekijöissään seuraava Murakami: Sputnik, rakastettuni. Siitä vasta muutama sivu luettuna.