joulupuuhia

Ajauduin kaiken joulukiireen keskellä ompelemaan. Ompelukone oli kuin magneetti, kankaita hypistelin sellaisella ilolla, etten ole siihen tottunut aiemmin kuin papereiden kanssa työskennellessä. Tilkut ovat hurmaavia! Pitsit kruunaavat kaiken! Napi! Vetoketjut!

Joululahjoiksi saakka sain tehtyä kolme projektia.
Ensimmäinen oli pieni vetoketjullinen pussukka, johon olin idean osittain varastanut Oxfordin ihanista kaupoista.

Pussukka on kaksinkertainen, sisäpuoli on samaa kangasta kuin ulkopuolen pohja. Tilkut on Sinellistä, vetoketjuja onneksi löytyi ihan lähimmästä pikkuruisesta ompeluliikkeestä. Kuppikakkuteemaa on viime vuosina ollut paperimaailmassa runsaasti, mutta tämä on ainoa kangasversio, joka on vastaan tullut aiheesta.
Pitsi on aarrelaatikosta, jonka naapuri lahjoitti. Selkeästi jostain irrotettu, mutta erittäin hyväkuntoinen. Kierrätys on tunnelmallista! Ties missä tämä pitsikin ollut, ja mitä jollekin merkinnyt.

Vuosiin en ole vetoketjuja ommellut, ja oli jo perusniksit jotenkin unohtuneet. Paikoilleen sain sen ommeltua, mutta vähän jäi jotkut jutut pikkutarkkaa mieltäni kaivelemaan....

* * * * *

Kun kaikki kankaat ja silput ja silitysvälineet olivat levällään, sukelsin suoraan seuraavan työn kimppuun. Lahjaksi myöskin. Serkkupojan rinssessalle ompelin leikkejä varten kahvallisen kassin.

Edelleen samaista pitsiä riitti mukavasti ja Sinellin tilkkuja olisi vaikka kuin moneen ompeluun. Tullut vuosien saatossa jotenkin ihan itseltä salaa hamstrattua pala jos toinenkin....
Lintuteemaan ihastuin niin, että päätin tehdä kassille kaverin ja rinssessan pikkusiskolle jotain samaan sarjaan kuuluvaa.
Olivat kuin luodut toisilleen :)

Pikkusisko kun on niin pieni vielä, ettei kassista olisi ollut vielä toviin mitää iloa. Imeskelköön tipua, kun isosisko shoppailee leikkikaupoissa.

* * * * *

Itse asiassa, ennen näitä pitsihöysteisiä ihanuuksia tein jo yhden joululahjan. Ei ollut pussi eikä kassi, vaan verhot. Mutta samalla pitsiteemalla mennään tietysti.
Veljentyttö tarvitsi söpöön leikkikeittiöönsä verhot ikkunaan. Koko keittiönurkkaus on itse rakennettu, ei mikään muovihirviö. Ikkunakin on tilauksesta maalattu, ja kaipasi tunteella ommellut verhot :)

Perintölakanat virkattuine pitseineen pääsivät käyttöön. Värjäys tehty jo vuosia sitten, kun silloinkin jollekin pikkutytölle niistä jotain tein.

Nyt vain odotan pääseväni ihailemaan valmista keittiötä!

luen, olen olemassa

Joulun alla kävin tarkastamassa, että Lontoo on yhä paikallaan ja lentokoneet lentävät talvipyrylläkin. Matkalukemisena oli Haruki Murakamin Norwegian wood.

Pidin kirjasta aivan valtavasti, ja luen taatusti jotain muutakin samalta kirjailijalta.
Teksti oli suoraa, mutta vähäeleistä. Päähenkilö tuntui olevan rehellistäkin rehellisempi, täysin avoin ja peittelemätön. Samoin tavallaan kaikki muutkin kirjan henkilöt, vaikka kummallisia olivatkin. Ihmiskohtalot ovat rankkoja ja synkkiäkin, mutta kaikki oli silti kuin pitsiä ja tomusokeria. Surullisen kaunista. Dialogien suorapuheisuus ja osin jopa hätkähdyttäväkin rivous ei ihmeellistä kyllä muuttanut pitsistä mielikuvaani missään vaiheessa.

Haikeaa oli luopua, viimeinen sivu lukea ja kansi sulkea.

Väliaika

On se hetki vuodesta, kun vanha päättyy ja uusi alkaa, ja muutaman päivän tulee roikuttua kummallisessa välitilassa. Jouluhössötys on ohi, kaiken säntäilyn jälkeen sitä vaan yrittää kasata itsensä kuin palikkatornin taas ryhdikkääksi ja pirteäksi. Unta riittäisi vaikka kuinka vielä, mutta ajatukset alkaa jo olla seuraavassa vuodessa ja uusissa haasteissa. Alitajunta yrittää asetelella arjen palasia paikoilleen, tietäen, että kevätkaudesta tulee kiireinen ja niin päinvastainen, mitä viimeinen puoli vuotta on ollut.

Näissä tunnelmissa lähdin aamulla lähes suoraan sängystä ulos, koira hihnassa. Suojakeli oli vallannut tienoon, puista ropisi vettä jäisen-vetiselle hangelle. Täysin muuten hiljaisessa, autiossa aamussa se oli yllättävän luja ääni, ja häiritsi koiraa aluksi. Nollakeli sai meidät molemmat liukastelemaan alituiseen niin, että näytimme varmaan kovin humalaiselta parivaljakolta ;)
Vastaantulijoita ei ollut ainuttakaan, että ehkä meidän horjuvaa käyntiä ei sitten kukaan seuraillut kuitenkaan. Jossain kaukana meni muutama auto.

Suorastaan lämmintä siis on, pakkasten jälkeen. Mutta niiiiiiin harmaata, niin harmaata.

Värimaailmaan löytyi vaihtelua vain aurauskeppien kohdalla....

Tunnin ulkoilun jälkeen aamupala maistui! :)

ideoita kaivataan!

Sain lahjoituksena valtavan pussillisen vanhoja puisia lankarullia (kiitos ihanalle naapurille). Niihin ajattelin kieputella pitsinpätkät ja nauhanrippeet.
Mutta mitä tehdä kaikilla lopuilla rullilla? Pitääkö nyt ostaa metreittäin nauhoja ja varata koko seinällinen tilaa, jotta saa kaikki rullat käyttöön? Vai olisiko muitakin käyttötarkoituksia..
Kerro mitä sinä tekisit pienillä puisilla ihanilla lankarullilla??

lisää laatikoita

Pahvilaatikoiden päällystämistä tapeteilla on tullut harjoiteltua lisää.
Ystävän keittiössä kävin ensin istumassa ja katselemassa, minkävärisiä säilytysratkaisuja sinne kaivataan. Väritoiveet mielessäni vaeltelin sitten tapettiosastolla ja ostelin poistomyynnistä löytyneitä varsin sopivia matskuja.
Kirjansidontaliimani ja liisterini olivat valmiita yhteistyöhön ja niin aloin leikellä sopivia kappaleita. Haastavaa asiassa on se, että mitään tiettyä kaavaa ei voi tehdä, kun pahvilaatikot ovat vähän mikä minnekin vinksallaan. On vaan mentävä kulma ja sivu kerrallaan.
Yleensä olen löytänyt Sinellistä sopivia pahvilaatikoita, mutta nyt ei ollut tämän kokoisia, kun niitä kävin etsiskelemässä. Nämä, mitkä sitten jostain Anttilasta tai vastaavasta ostin, eivät ole yhtä hyviä kuin Sinellin...

Itselleni en olisi valinnut lainkaan tällaisia värejä, mutta sehän tästä työstä mielenkiintoisen ja vaihtelevan tekeekin :)

neuloisin vain

Kun alkuun pääsin, tekisin näitä nyt vaikka kuin. Neulominen on ihanaa, vaikken mitään muuta kuin peruskuviot osaa.
Sukista olen alkanut haaveilla, mutta kun niihin pitäisi tehdä kantapäät....

Milläköhän näitä koristelisi? Nuorempi tytär katseli vähän irvistäen kynsikkäitään ja lupasin, että niitäkin voi tuunata. Ihan niin kuin lähes kaikkea muutakin.

kierrätys lämmittää

Ihan vahingossa tulin huomanneeksi, että laatikoissamme on lojunut vuosikausia käyttämättömiä villasukkia. (ihan salaa olivat siellä lojuneet, mokomat)
Väärän kokoisia, väärän värisiä, pisteleviä, reikäsiä, käyttämättömiä, liian käytettyjä.... Ja sain ahaa-elämyksen; varret eivät koskaan mene miksikään, vaikka terissä olisi mitä vikana. Joten...

Varret hyötykäyttöön! Leikkasin rohkeasti kantapään kohdalta sukat poikki!
(Yllättävän syyllisyyttä herättävää hommaa, sen voin kertoa.  Kun saksilla jauhaa menemään käyttämätöntä, ihanan tasaisesti ja vaivalla neulottua sukkaa, on tosiaan sellainen olo, että kohta tulee äiti kulman takaa ja alkaa huutaa...)
Jätin vähän purkamisvaraa, jotta sain tarpeeksi lankaa päättelemiseen. Silmukat neljälle puikolle, niin kuin olisin itse neulomassa kyseistä sukkaa menestyksekkäästi, ja samantien päättelin yhden puikollisen. Siitä tuli peukalon kohta. Jäljelläolevia kolmea sukkapuikkoa neuloskelin edestakaisin joitakin kerroksia, jotta sain lämmikettä etusormesta-pikkurilliin. Parsinneulalla korkeamman osan "sauma" umpeen ja valmista tuli!

Kas tässä tulos:
(mallina kynsikkäiden onnellinen omistaja, tytär)

vihdoin kuviksi

Tein jo kauan kauan sitten pari kirjaa pyynnöstä, mutten muistanut niitä silloin kuvata! Nyt sitten alkuviikosta olin ihan samoissa maisemissa tekemieni kirjojen kanssa, ja sain vihdoin räpsäistyä niistä kuvia.

Tässä reseptikirja. Söpö kirja söpöön keittiöön. Hieman maalaisromantiikan tapaista ja perhosen keveyttä.

Hieman lähempää:
Perhonen leimattu kiiltävälle paperille, jonka pohja ensin leimattu valkoisesta värilliseksi. Kokeilut ovat Emmon kurssilla tehtyjä, enkä enää edes muista mikä paperi tai mitkä musteet olivat kyseessä...

Perhospaperin (tai kartonkiahan tuo on) reunat on raaputettu rikki askarteluveitsellä.


Takakansi on ihan yksinkertainen.

*    *    *    *    *

Toinen kirja on albumi. Sisällä muovitaskusivut piirustuksia varten. Kansi on päällystetty Amaliasta hankituilla skräppipapereilla (ihan suosikkejani!) ja kuviot leikattu Big Shotilla ja reunoja tehostettu tuputtamalla tummanharmaalla musteella. (samoin myös kansien reunat tuputettu)

Takakansi taas ihan yksinkertainen, mutta tehokkaan värinen:

Molemmat kirjat siis jo täydessä käytössä. Toivon pitkää ikää ja paljon iloa näiden kirjojen elämänkaarelle! :)