Se on pääsiäinen

Aloitin pääsiäisaskartelun todella ajoissa. Luulin olevani ihan kertakaikkiaan luonteeni vastaisesti kerrankin valmistautunut. Minulla oli sentään tarvikkeet ja suunnitelmia ja olin päässyt jopa alkuun! Mutta projekti venyi ja venyi. Ehkä lopulta eniten sen takia, että askarteluni ei enää tapahdu vain yhdessä osoitteessa, vaan kahdessa! Minulla on "työhuone", kyllä!! Lainausmerkit siksi, että huoneessani on pari muutakin ihanaa ihmistä, ja oma yksityinen tilani rajoittuu pöytänurkkaukseen. Loput on yhteistä - söpöä, ahdasta, herkullista, kotoisaa - yhteistilaa.

Mutta siis siitä pääsiäisestä.
Ensin sain aivan upean idean, että ostan irtona herkkuja virpojille ja pakkaan ne kivoihin pussukoihin, jotka sitten ihastuttavat antajaa ja saajaa. Päädyin tekemään pusseja niin antaumuksella, paljon, ja ajan kanssa, etten raaskinut niitä lopulta lapsille jakaa. (Palmusunnuntai-aamuna väsäsin hullulla kiireellä 2-luokan pussukoita koriin valmiiksi) Ja hukkaanhan tuo idea olisi mennyt - kolme kertaa soi ovikello, ja yksi niistä oli oma innokas keskimmäiseni. (missä ovat kaikki virpomisikäiset tänä vuonna? Eikö virpominen ole enää kivaa??)

Viimeistelin siis pussukkaiseni vähän muuttuneella asenteella, ja jaoin ne kanssaihmisille. Vähän sinne tänne. Töihin, naapureille, naapureiden ystäville, kirjastoauton sedälle, pomolle, sukulaisille...
Tämmöisiä ne olivat aluksi:

Keskimmäisestä vaiheesta en ehtinyt ottaa kuvia, kun oli jo kiire niitä kiikuttaa perille, mutta viimeiseen vaiheeseen ehtineet näyttivät tältä:

Antamisen ilo on niin parasta silloin, kun saaja ei tiedä odottavansa mitään. Hiiteen kaikenmaailman ystävänpäivät ja joulut, jolloin on pakko. Minä jaan pääsiäislahjoja! <3
Ihmiset ovat ihania ympäri vuoden.



ps. rakastan kyllä joulukorttien tekemistä ja antamista. En vaan ennätä läheskään joka vuosi ajoissa edes aikomusta pidemmälle..